Halusin tulla kirjottamaan teille muutaman sanan kahdesta tärkeästä henkilöstä. En tiedä, kuinka monelle tulee ensimmäisenä mieleen omat vanhemmat, mutta itselleni he ovat tärkeimpien joukossa. Mielestäni niin myös kuuluu olla ja saan olla kiitollinen, että pystyn olemaan tätä mieltä. Kaikille se ei ole itsestäänselvyys ja se ei ole reilua, sillä jokaisella pitäis olla
oikeus rakastaviin vanhempiin.
 |
| weheartit.com |
Vanhempani ovat olleet läsnä koko tähänastisen elämäni aikana. Olen saanut kasvaa heidän (ja sisarusteni) kanssa turvallisessa ympäristössä. Mulla on aina ollut tuki ja turva sekä apu lähellä, jos olen sellaista tarvinnut. Mun ei ole tarvinnut ikinä pelätä vanhempiani tai kotiin menemistä. He ovat kuitenkin aina olleet tietynlainen auktoriteetti mulle, joten pieni pelko tietyissä asioissa kuuluukin olla.
Meillä on aina ollut ns. kirjoittamattomat säännöt. Olen aina tiennyt, mitä meillä ei suvaita ja hyväksytä. Olen myös sitä mieltä, että jos kotona on liian tiukat säännöt, se ei kasvata lapsista maailman hyväkäytöksisimpiä kansalaisia. Rajat täytyy olla, mutta liiallinen rajoittaminen vain pahentaa tilannetta ja se voi kääntyä hyvää kasvatusta vastaan. Loppujen lopuksi lapset haluavat nuorena kokeilla rajojaan ja koko kasvatusmetodi pettää. Okei, tämä on vain mun näkemys ja ainoastaan yksi seikka, joka saattaa johtaa kasvatuksen vastaiseen käytökseen. Meillä ei ole ollut liian tiukat tai löysät rajat, vaan melko sopivat. Toki varsinkin hieman nuorempana tuntui, että välillä olisi voinut vähän löysätä. Olen sitä mieltä, että aina sitä pystyy kokeilemaan kuitenkin kaikkea mitä huvittaa, vaikka olisi kuinka tiukat rajat tahansa. Tiukat rajat ei siis poislue kaikenmaailman sekoilua, sillä aina löytyy keino sellaiseen. Tärkein on vanhempien oma esimerkki ja se vaikuttaakin eniten lasten käyttäytymiseen.
Onko sitten olemassa hyvää tai huonoa vanhempaa? Jokaisella on varmasti oma mielipide siitä, että millainen on hyvä ja millainen huono äiti tai isä. Senpä takia tähän ei olekaan oikeaa vastausta. Toisten mielestä vanhempien tulisi olla kuin kavereita ja antaa lasten tehdä mitä tahansa. Toiset taas ajattelevat, että kuri täytyy olla ja kotiintuloaika viimeistään kuudelta. Jotkut taas ajattelevat, että kultainen keskitie on paras tie. Itsehän kuulun viimeiseen kategoriaan.
Harvoin tai ei koskaan tule sanottua vanhemmille, kuinka he ovat onnistuneet kasvatuksessa. Koen olevani sujut itseni kanssa ja pärjääväni elämässä. Usein vanhemmat surevat lasten tekemiä vääriä valintoja tai heidän heikkoa elämäntilannetta, mutta varmasti myös lapsilla on hyviäkin hetkiä. Toivottavasti vanhemmat osaisivat iloita niistä ja olla
tyytyväisiä jälkikasvuunsa.
 |
| weheartit.com |
Vanhemmat eivät voi päättää tai vaikuttaa lastensa valintoihin, sillä heistä tulee omia yksilöitänsä. On varmasti vaikeaa välillä ymmärtää, miksi omat lapset tekevät jotenkin toisin kuin on yritetty opettaa. Tottakai olisi ihanaa, jos lapset ajattelisivat kaikesta samalla tavalla kuin vanhemmat. Valitettavasti se ei ole totuus ja tiedän sen olevan varmasti itsellenikin joskus tulevaisuudessa vaikeaa käsittää.
Vanhemmuus on todella moninainen asia, jossa on aina kasvun paikka. Sen ymmärtää vasta nyt itse iän myötä ja sitä kautta on oppinut kunnioittamaan omia vanhempiaan. Mutta eikös se mene niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;) Lasten olisi tärkeää olla tuomitsematta vanhempiaan ja taas vanhempien lapsiaan, jos he ovat kuitenkin
yrittäneet parhaansa. Loppuun vielä kliseinen sanonta: vanhemmat ajattelevat vain meidän omaa parasta.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
