täti hommia ja lääkäriä

Eilen lähdin ajelemaan Ylöjärvelle mun veljen perheen luokse käymään. Olin illan lapsosten kanssa, sillä äiti ja isi lähti elokuviin. Tein hedelmälautaset molemmille muksuille, syötiin vanukkaat, kerättiin lelut lastenhuoneen lattialta, rakenneltiin olkkarissa duplo-legoilla talo, jossa oli tyttöjen ja poikien huone, käytiin pissalla ja hammaspyykillä, luettiin iltasatu ja ruvettiin kuorsaamaan alle vartissa (täti jäi kyllä vielä hereille). Eikä me ehditty yhtään ikävöimäänkään, kun ilta meni niin nopeasti ja väsy painoi silmiä.

Aikaisin aamulla mun veli lähti töihin ja hetken päästä käly alkoi herättelemään lapsia, sillä hänellä alkoi koulu kahdeksalta ja lapset täytyi ehtiä vielä ennen sitä viemään päiväkotiin. Täytyy kyllä nostaa hattua perheellisille, sillä aikamoinen rumba on saada tuo koko paletti pyörimään. Siihen vielä lisäksi nämä paukkupakkaset kruunaamaan tilanteen!

Itse makoilin patjalla lasten huoneessa ja kuuntelin lapsosten höpinöitä. Mua rupesi oikein naurattamaan, kun Helmi on tainnut tulla meidän sukuun aamuheräämisen suhteen. Akseli heräsi reippaasti, kun kävi pari kertaa huoneessa herättelemässä. Neiti taas ei olisi jaksanut millään nousta, peitto täytyi saada takaisin päälle, valot kiinni, ei pueta, on nälkä....ihan kuin minä! Kyllähän sen tuosta ylemmästä kuvastakin näkee kuinka pirteänä olen. Aksukin muisti aamulla kysyä, että miten teiän treffit meni ja oliko kivaa...onhan ne nyt aivan ihania höpönassuja! :)

Kyllä sitä taas osaa nauttia tästä omasta vapaasta ajasta, ehtiihän sitä vielä kokemaan tuon hullun myllyn..ei vaiskaan ;) 

Innostuin tässä väsäämään yhtenä iltana itselleni nurinpäin tehdyn ranskanletin ja eilen tein vähän kiharoita. Kivaa vaihtelua perus arkeen ja ponnareihin!

Tänään aamulla mulla oli sitten se ihotautilääkäri Koskiklinikalla Tampereella. On tämä niin kätevää nykyaikana, kun ajanvarauksen saa tehtyä itse netissä ja kännykkään tulee muistutus varauksesta sinä ajankohtana, kun sen on itse valinnut. Lisäksi varttia ennen vastaanottoa tulee tekstiviesti, johon vastaamalla voi ilmoittautua mobiilisti saavuttuaan lääkäriasemalle. Tämän jälkeen tulee viesti, jossa lukee paikka, jossa sinut otetaan vastaan. Todella kätevää!

Pääsin siis heti sisään, kun olin löytänyt oikean huoneen. Lääkäri oli todella asiantunteva ja mukava. Hän kertoi aknen eri hoitovaiheista ja kyseli hieman taustatietoja. Koneelta hän kuitenkin näki, että olen käynyt samasta ongelmasta vastaanotolla vuonna 2010. Päädyimme 3 kk:n antibioottikuuriin, jonka yhteydessä käytetään voidetta ulkoisesti ongelmakohtiin. Sain myös reseptin antibioottikuurin jälkeiseen antibioottipohjaiseen voiteeseen, joka on taas eri kuin nyt aluksi käytettävä. Näin saadaan jatkettua hoitoa vielä kuurin jälkeenkin, mutta lievempänä. Toivotaan, että tämä nyt auttaisi, niin kuin viime kerralla, eikä tulisi takaisin. Ihmisillä, joilla on taipumusta akneen vielä näin myöhemmälläkin iällä, niin se saattaa tulla uudestaan, vaikka tulehdus lähtisikin antibiootilla hetkeksi pois. Vielä on olemassa tästä kovempi hoitomuoto, johon turvaudun sitten, jos tästä ei ole apua. Nyt on kuitenkin helpottunut olo, kun sai avun ja mahdollisesti naamakin alkaa paranemaan pikkuhiljaa.

Punaisempaa kevääseen

Kyllä, torstaina kävin kampaajalla ehostamaan tukkani uuteen kuosiin. Taas oli aika päästä, koska juurikasvu puski pahasti näkyviin ja edellinen väri muutenkin oli haalistunut jo aikalailla. Oikeastaan käyn vain kolme kertaa vuodessa kampaajalla, joten eiköhän se väri ehdi taas kulumaan ensi kerraksi. Laura kyllä sanoi, että tämä punainen pitäisi kestää hyvin (tai ainakin monella asiakkaalla kestänyt), mutta mun hiuslaatu on sellaista, että ei ole varmoja takuita pysyvyydestä. Kuulemma värit haalistuu aika nopeasti mun päästä, mutta en myöskään raaski olla koko ajan niitä värjäämässä.

Nyt värjättiin tyvi taas hieman tummemmalla punaisenruskealla ja latvaosa punaiseksi. Tai oikeastaan sekin oli punaisenruskea sävy, mutta näyttää aina vähän erilaiselta eri valossa. Lisäksi mun vaaleat raidat/osiot näkyvät edelleen hiuksissani niin, että niihin kohtiin ottaa väri aina hieman paremmin. Musta se tuo kivaa eloa hiuksiin. :)

Muutenkin oon nyt hieman piristynyt (ainakin ajoittain) ja saanut hoidettua hyvin asioita tässä "loman" aikana. Ensi viikolla menen näyttämään lääkärille kahta luomea mun selästä, jotka pitäisi mahdollisesti poistattaa. Sekin on ollut jo kauan mielessä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi, ja kun on ollut töitä. Lisäksi varasin ajan Koskiklinikalle ihotautilääkärille, sillä naamani on taas todella huonossa kunnossa. Tai oikeestaan on ollut jo kauan, mutta nyt meni taas pahemmaksi. Välillä se aina helpottaa ja välillä taas pahenee. Ennen joulua oli aivan kauheassa kunnossa, koko naamaan sattui ja oli tulehtunut, mutta nyt taas siitä on vähän helpottanut. Haluan kuitenkin mennä näyttämään, koska on inhottavaa saada niistä muistoksi arpia naamaan ja selkään. No okei, niitä kyllä on jo tarpeeksi.

Mukavaa lauantaita! :)

Ihana sunnuntai

Tänään oli ihana sunnuntaipäivä, harmi vain kun se on jo aivan lopussa. Herättyämme aamulla tai siis aamupäivällä, Pasi kysyi mentäiskö leffaan nyt päivällä ja kyllähän se mulle sopi. Olen koomaillut ihan tarpeeksi kotona tammikuu-masennuksessani, että teki oikeestaan tosi hyvää lähteä leffaan. Vielä ennen leffaan lähtöä pakotin Pasin ottamaan muutaman kuvan tuolla pakkasessa ja hän suostui, vaikka taisi sormet olla kivasti kohmeessa. Muutamia kivoja kuvia tuli, mutta vielä täytyy vähän opettaa...vai olikohan kuvattava haastellinen? ;)

Käytiin siis Tampereella Plevnassa kattomassa Nälkäpelin Matkijanärhi osa 2 ja tykkäsin. Oon tykännyt niistä kaikista leffoista ja myös tästä, vaikka olikin aika erilainen verrattuna edellisiin. Käytiin myös syömässä leffan jälkeen ja prismasta hakeen kunnon murkinat, jotta pääsee huomenna alottaan taas hieman tarkemman ruokavalion ja paremmat treenit. :)

Toivottavasti teilläkin oli mukava viikonloppu ja tsemppiä tulevaan viikkoon, mitä se kullekin tuo tullessaan! :)

takkuinen tammikuu

Jos et halua saada itsellesi tammikuu-masennusta, ei kannata jatkaa tämän postausken lukemista... :D Taas tulee huomattua, että mä olen ehdottomasti kesä- ja syksyihmisiä. Tämä tammikuu ja helmikuu ovat aikas puuduttavia, taas näyttää siltä että äiti ja tytär on veistetty samasta puusta, sillä meitä molempia vaivaa tämä tauti. ;)

Mulla on siis kaikki paremmin kuin hyvin tällä hetkellä, mutta silti ei mahda mitään, että mieli on maassa koko ajan. Mietitäänpäs...mulla on harjoittelu justiin loppunut, sain todella hyvää palautetta ja arviointilomakkeessa kaikki olivat vitosia (paras mahdollinen). Vaikka harjoittelu on loppunut, niin työsopparia jatkettiin koko kevääksi, jotta voin olla opiskeluiden ohella töissä sekä tarvittaessa muhun ollaan yhteydessä. Kuinka mahtavaa! Lisäksi mulla on nyt kuitenkin parin viikon loma, koska halusin niin ja eihän mulle ole ollut lomaa viime vuoden hiihtoloman jälkeen. Tänään sain myös harjoittelun loppuraportin väkerrettyä ja palautettua, joten nyt saan oikeasti vain lomailla, ehkä stressikin katoaa ja alan jopa nauttimaan loppu tammikuusta. Pidän loppuviikon vapaata treeneistäkin, joten olen vain ja teen mitä huvittaa, koska meinasi jo treenaaminenkin ottaa aivan liian koville ja sitä en halua tapahtuvan! Onneksi mulla on maailman paras poikaystävä, joka puhuu mulle järkeä ja on tukena. Lisäksi mulla on tiedossa aivan loistava kämppä kevääksi Seinäjoelta, johon mun ei tartte ruveta raahaamaan mitään huonekaluja yms isoja tavaroita, vaan pelkät omat käyttötavarat! Tällä viikolla olin hierojalla rentoutumassa ja ensi viikolla meen kampaajalle ehostamaan itseäni.

Mun elämässä on tällä hetkellä niin paljon positiivisia asioita, että niitä ajattelemalla pitäisi olla suupielet korvissa koko ajan. Jostain kumman syystä löydän koko ajan asioista ne negatiiviset puolet ja ajattelen kaikki asiat aivan liian synkästi. Syytän tästä vain ja ainoastaan inhottavaa tammikuuta!

Onko täällä ketään muuta, jolla tammikuu painaa niskassa?