jenskapoon luukku

instagram-kuvat

 Tässä kolme viimeisintä kuvaa instagram-profiilistani:

  

 19.10. Uljaan päivänä syntyi siskolleni neljäs poika. Tätä nykyä olen kuusinkertainen täti ja ylpeä sellainen. :) Pienempänä usein harmittelin, kun mulla ei ollut pikkusiskoa tai -veljeä, jota olisi saanut hoitaa. Hieman vanhempana en enää sellaista kaivannut, sillä sisaruksien lapsia olen saanut/saan hoitaa niin paljon kuin haluan. Tuollaisina lutuisina vauvoina ne ovat kaikista suloisempia tuhisijoita ja täti voi tulla sykyttämään milloin vain. Kunhan ei tarviste isoveljiä paimentaa... :D

  

 Lauantaina äitini täytti vuosia ja nautittiin kahvit perhepiirissä. Äiti leipoi täytekakun ja me siskoni kanssa luumuhyydykekakun. :)

  

Sunnuntaina lähdin pitämään pitkästä aikaa Tupperware-esittelyä. Viime kerrasta on jo vaikka kuinka kauan aikaa, joten hieman jännitti. Onneksi kuitenkin ehdin jonkin verran valmistella esitystä ja se meni yllättävän hyvin. Sain esitellä ihania tuotteita aivan ihanassa kodissa!

näistä syntyy hyvä maanantai

Olen täysin yllättynyt, että kerrankin mulla on ollut hyvä maanantai. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, mutta silti yleistä maanantai-ärsytystä ei ole ilmennyt. Hyvä niin. Taas kun opiskelut ovat alkaneet on maanantaista tullut mun kauppapäivä. Koulun jälkeen lähdinkin minimaniin, kun oli taas mahdollisuus lähteä hieman pidemmälle, sillä tällä viikolla tulin autolla Seinäjoelle. Ostin jälleen koko viikon ruokatavarat ja tästä tavasta en enää helpolla luovu. Näin kun asuu viikot yksin niin on helppo arvioida, että kuinka paljon tarvitsee ruokaa viikoksi ja turhat ostokset jää tekemättä (yleensä). Taas tietää, että kaupassa ei tarvitse käydä enää muina päivinä, vaan voi keskittyä kouluun, treenaamiseen ja löhöilyyn. Kannattaa testata tätä tapaa! :)

Kaupassa pyöriessä muistin yhtäkkiä, että iskä laittoi mulle yksi viikonloppu perunoita matkaan mukaan ja halusin tehdä niistä jotakin. Perunaa tulee syötyä todella harvoin viikolla, joten nyt oli korkea aika. Päätin siis tehdä uunissa lohkoperunoita. Maustoin ne oliiviöljyllä, merisuolalla, mustapippurilla, valkopippurilla, paprikajauheella ja kurkumalla. Kaveriksi uuniin heitin bbq-hornetteja ja lisukkeeksi väsäsin perus kurkku-tomaattisalaatin raejuustolla. Ihme kyllä perunoiden maustaminen onnistui summamutikassa, joskus niinkin. :)

Treenaamisesta pidin lähes kahden viikon tauon oman laiskuuden ja kipeilyn vuoksi. Viime viikolla alkoi jo innostus nousemaan pilviin, joten tällä viikolla täytyi tehdä taas kalenterissa tilaa salitreeneille. Tänään oli luvassa jalkatreeni Hennan kanssa ja kyllähän se rauta taas painoi. Kyllä se taas tästä. ;) Salin jälkeen laitoin muutaman kynttilän palamaan ja katselin koneelta salkkarit, uuden päivän ja iholla.

Samalla katsoessani tämän päivän tv-sarjoja neuloin villasukkaa poikaystävälleni joululahjaksi. Hän tosiaan tietää tämän mun toisen sukan neulomisyrityksen, joten uskallan tästä kertoa. Eikös Pasi olekin jo hyvällä mallilla? ;)

Ihana rauhallinen maanantai-ilta ja mikä parasta, niin huomenna vapaapäivä. Nyt unten maille, hyvää yötä teille ihanat! :>

köh köh

Syysloman jälkeen, kun saavuin takaisin kämpille oli mua vastassa ihana lehtikasa. Mua on selvästi odotettu lomalta takaisin... :D

Loman loppupuolella alkoi syysflunssa iskeä tähänkin tyttöön. En oo pitkään aikaan ollutkaan kipeä ja nytkään en edes kunnolla. Aluksi oli kauhea kurkkukipu, sitten alkoi päänsärky ja yskä ja nyt on korvakipua.

Tänään pysähdyin matkalla koulusta kotiin keskustassa apteekissa hakemassa vähän rohtoja. Olisi kiva nukkua kunnolla seuraavana yönä, kun nyt nää yöt on menny yskimiseen ja viime yönä korvakipuun. Tänään ei ole enää särkenyt päätä juuri ollenkaan ja korvatkin ovat vain tukkoisen tuntuiset (korvat tukkoiset?? no ehkä joku ymmärtää). Toivottavasti ens yönä ei tarvitse osallistua yskämaratoniin ja saa kallistettua pään ilman korvien vihlomista.

Nyt kuitenkin luovutan ja otan pienet päikkärit. :)

ruokaa, ruokaa...

Eilen lähdettiin poikien kanssa käväseen Tampesterissa. Pitihän se nyt käydä syömässä 'juhla-ateria' 10 viikon dieetin jälkeen. Hehe.

 

Suuntasimme Pancho Villaan ja

sieltä masut täynnä Plevnaan katsomaan Valekytät -leffaa. Oli muuten hauska, joten ei valittamista.

Maanantaina myös iski kauhea leipomisvimma. En oo nimittäin leiponut oikeastaan mitään nyt 10 viikkoon (ainakaan itselleni). Halusin tehdä jonkinsortin muffinsseja ja tiesin heti, mistä etsisin hyvän reseptin. Aloin selailla Lauran blogista lukuisia muffinssiohjeita ja sieltä bongasin geisha-muffinssit. Reseptin ja hienommat kuvat löydät siis täältä. Ehkä mussa taitaa tosiaankin asua sisälläni edes pieni leipuri, sillä tasaisin väliajoin on jotakin pakko testailla! :)

Mukavaa lauantai-iltaa!

syysloma ja uusi innostus

Tämmösillä fiiliksillä mä alotin mun syysloman viime perjantaina. :) Lähdin ajelemaan Seinäjoelta hymy korvissa, sillä onhan loma aina loma ja koti aina koti. Ja kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, niin kyllähän se pistää hymyilyttämään. Vaikka kyllä viikossakin omien vanhempien naamat voivat alkaa ärsyttää, mutta silti ihana olla kotona.

 

Kävimme äidin ja siskon kanssa Kagasalan kirppiksellä ja Prismassa. Eksyin Prismassa katselemaan lankoja ja sen enempää ajattelematta tarrauduin 7 Veljestä Raita -lankaan ja uusiin puikkoihin. Aloitin sitten maanantaina neulomaan itselleni villasukkia (elämäni aikana tehnyt vain yhdet itselleni)...

...ja eilen ne pääsivät jo jalkaani. Äidin kanssa molemmat neuloimme omia sukkiamme ja katselimme samalla telkkaria. Tämä on kyllä täysin sellaista 'aivot narikkaan' -toimintaa.

Saa nähdä kuinka monet sukat innostun väkertämään vielä tänä syksynä. Mulla tää innostus saattaa aina lopahtaa aivan yhtäkkiä, mutta ainakin yhden sukan olen päättänyt vielä tehdä. Nimittäin aloin ennen toissavuoden joulua tekemään Pasille villasukkia, joista vielä edelleenkin on toinen sukka keskeneräinen. Annoin siis vain yhden sukan lahjaksi...voi kuinka ihana tyttöystävä olenkaan. Mutta ainakin on rakkaudella tehty ja tänä jouluna on kullan paketissa sitten jälleen jotakin pehmeää... :D

Onko muita, joihin iskee näin syksyllä innostus neulomiseen? :)

BC0814 pakettiin

Hei kaikki rakkaat lukijani! Nyt olisi aika laittaa Bikini Challenge pakettiin täällä blogin puolella. Vinkkaan heti aluksi, että mikäli tämä kyseinen Fitfarmin nettivalmennus kiinnostaa vähänkin enempi niin kurkkaappa tänne! Se on siis erään 'bc-kollegani' blogi ja kirjoitus tätä valmennusta harkitsevalle. Hän on myös tehnyt postauksia läpi koko bc-ajan, joten kannattaa tsekata. Itse en ole tästä bc:stä hirveemmin kirjoitellut, enkä nytkään kovin syvällisesti aio sepustella. Multa saa kuitenkin kysyä mitä vain tähän liittyen!

Olen varma, että kaikkia kiinnostaa eniten se, että millaisen muutoksen tällaiseen valmennukseen osallistuvat ovat saaneet aikaan. Sehän se ainoa konkreettinen mittari oikeastaan onkin, että miltä näyttävät ennen ja jälkeen -kuvat. Vaakaan ei oikeastaan kannata edes katsoa, vilkaista voi silloin tällöin. ;) Valitettavasti en aio lisätä itsestäni näitä kuvia tänne blogiin tai ainakin tällä hetkellä on sellainen fiilis (tai no kenen mielestä on valitettavaa ja kenen ei :D). Koko valmennuksen ajan tuntui siltä, ettei oikein mitään tapahdu ja tuloksia ei synny. Vedin kuitenkin koko 10 viikkoa loppuun asti, sillä olin päättänyt, että tämä on nyt kokeiltava. Onneksi oli selkeät ohjeet, joita noudattamalla tämä onnistui. Toki välillä tuli lipsuttua ohjeista ja varmasti täysin niitä noudattamalla olisin saavuttanut sellaisen tuloksen, kuin olisin halunnut. Aluksi olin ehkä jopa pettynyt, mutta nyt useamman kerran vertailukuviani katsottua huomaan eron. Myös läheiseni, joille olen nämä kuvat näyttänyt ovat olleet sitä mieltä, että muutosta on tapahtunut ja parempaan suuntaan. :) Ja vielä tuosta puntarista sen verran, että alku- ja loppupainon erotus mulla oli vain -500g. Uskallan kuitenkin sanoa, että kuvat näyttävät siltä, että hieman enempi olisi lähtenyt. Tässä on syy, miksi ei kannata kauheasti vaakaan tuijottaa. Se vain masentaa ja aiheuttaa turhaa stressiä, kun luulee ettei kehitystä ole tapahtunut juuri ollenkaa.

Täytyihän se nyt edes jonkinlainen vertailukuva julkaista, vaikkakin vanhoja kuvia ovat molemmat, eikä liity tähän projektiin milläänlailla. Lisäsin instagramiin samaisen kuvan ja sainkin heti kommentin, että "Onko väärin jos ei huomaa eroa?". Aluksi mua alkoi suututtamaan, että miksi edes lisäsin tällaisen kuvan, kun ei kerta eroa huomaa. Mutta hetken mietittyäni ajattelin, että eiköhän pääasia ole kuitenkin se, että omasta mielestäni on kehitystä tapahtunut ja siltä myös tuntuukin. Toki voin olla täysin myös sokeutunut ja silmäni vääristävät koko kuvat. :D No ainakin saan ihmiset nauramaan itseni kustannuksella, ei haittaa mua. :D

Olen siis ollut kokonaisuutena tähän Bikini Challengeen todella tyytyväinen. Nyt mulla on monipuoliset ja hyvät ohjeet takataskussa ja niitä aion myös hyödyntää. Alustavasti olen ajatellut, että jossakin vaiheessa ensi kevättä teen tämän uudestaan. Enää ei tarvitse maksaa valmennusta uudestaan, vaan nyt sen voi tehdä omin avuin. Toki vertaistukea ei enää ole samalla tavalla kuin nyt, mutta onneksi on edes Pasi ja Henna, jotka sit tsemppaa. :D Nyt syödään hieman vapaammin siihen asti, mutta salilla käydään ja lihasta hankitaan. :D Ja jos vaikka vähän lenkkeilisikin... :P

Viikonloppuna järjestettiin Lahdessa Nordic Fitness Expo 2014 kisat. Alunperin mun oli tarkoitus lähteä mukaan poikaystäväni ja hänen kaverinsa kanssa. Sitten selviskin, että samana lauantaina viime kesän työnantajani järjestäisi illanviettoa hänen kotonaan. Olimme puhuneet tästä jo kesällä ja odotin iltaa kovasti, joten tällä kertaa voiton vei tuo sauna- ja paljuiluilta. Onneksi menin, sillä pöydän antimet olivat mitä parhaimmat (niin kuin osasi odottaakin), seura oli hyvää ja ilta meni liiankin nopeasti.

No, kyllähän mua harmitti sekin, että nuo kisat jäi väliin. Olen kuitenkin tuudittautunut sillä, että ehkä vielä joskus pääsen sinne mukaan. Onneksi Pasi toi mulle kuitenkin sieltä tulisiaisia (niin kuin ylhäällä olevasta kuvasta näkyy). Jeeeee, i'm happy!

Kuvassa oikealla tämän päivän saliselfie. :D Heräsin aikaisin aamulla salille tekemään jalkatreenin, jonka jälkeen menin hierojalle. Kyllä se vaan teki taas hyvää (lue: sai puristaa käsiä nyrkkiin, kun ritisi ja ratisi). :D

Loppuun vielä kaikille tsemppipeukku jokaiseen päivään! :)

Mitä ihmiset ajattelevat sinusta, ei ole tärkeää.
Se, mitä ajattelet itsestäsi on paljon tärkeämpää.

where's the motivation?

Treenimotivaatio hieman hukassa, joten halusin tsempata itseäni ja teitä lukijoita muutaman kuvan avulla. :) Tällä viikolla mennään eikä meinata, eks je?! Tajusin myös näitä kuvia etsiessä, että myös opiskelumotivaatio on jossakin todella kaukana. Huomenna olisi kaksi koetta, johon täytyisi lukea, mutta mä olen vain huolissani treenimotivaation katoamisesta. Olisikohan tämä kuvapostaus sittenkin pitänyt kohdistaa opiskeluun. Asiat kuitenkin tärkeysjärjestykseen, joten siksi näin....ei vais. Opiskelu menee oikeasti edelle, mutta nyt vain tuntuu siltä, ettei yksinkertaisesti pysty/kykene/jaksa panostaa. Se siitä avautumisesta, kiitos ja hei.

kuvat: www.pinterest.com