Nyt vihdoin ja viimein kova työ on palkittu!! :) Olen saanut ammattikorkeakouluopinnot päätökseen ja tradenomin paperit on täällä! Näin jälkikäteen on kiva muistella opiskeluvuosia, vaikka tämä kevät onkin ollut uuvuttava ja todella stressaava. Oikeastaan nyt tuntuu siltä, että oliko siinä nyt kuitenkaan niin iso työ ja olisiko sittenkin pitänyt panostaa enemmän ja olla kunnianhimoisempi. Muistan, että ajattelin näin myös lukion jälkeen, kun sain valkolakin päähäni.
On vain hyväksyttävä se, että en ole kovin kunnianhimoinen ihminen. Olen tunnollinen ja yritän parhaani, enkä päästä itseäni helpolla henkisesti, mutta välillä voisi olla pikkuisen kunnianhimoisempi. Toisaalta se helpottaa itseä, kun voi hyväksyä itseltään myös niitä huonompia numeroita ja suorituksia. En tiedä ymmärrettekö, mitä tällä tarkoitan, koska en oikein itsekään osaa sitä selittää.
Tässä ne komeilevat; valmis opinnäytetyö ja tutkintotodistus. Opparista tuli (vain) 3, vaikka alunperin tavoittelin 4. Nyt keväällä, kun olin niin väsynyt tähän kouluun ja halusin vain saada sen päätökseen ja näyttää muille, että perkule kyllähän minäkin valmistun, niin motivaatio katosi koko työstä. Tiedän aikalailla seikat, joita olisi pitänyt vielä parantaa, jotta olisin saanut 4, mutta minulla ei ollut tarpeeksi sitä kunnianhimoa. Lopulta ajattelin, että kyllähän se 3 on hyvä arvosana ja annoin mennä! Tuskin sillä numerolla tulen tulevaisuudessa tekemään mitään, paitsi jotakin jatko-opiskeluita varten sillä voisi olla merkitystä. Muuten todistukseni näytti kokonaisuudessaan omiin silmiini aikas hyvältä. Olen kuitenkin nyt onnellinen ja tyytyväinen itseeni, vaikka aluksi olinkin hieman pettynyt.
Meillä oli Seinäjoella valmistujaisjuhlat 26.5. ja menin sinne vanhempieni ja Pasin kanssa. Tilaisuuden jälkeen oli kaikille kakkukahvit. Tämän jälkeen menimme Pancho Villaan syömään ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Oli kyllä uskomattoman hyvä fiilis saada tuo todistus käteen, sillä se konkretisoi valmistumisen.
Puhuimme juuri yhtenä päivänä Pasin kanssa siitä, kuinka nopeasti tämä aika meni. Välillä on hammasta purtu, mutta selvisimme tästä ja haluankin kiittää Pasia, että on ollut mun tukena opiskeluiden ajan. Varsinkin nyt viimeisen puolen vuoden aina, joka on ollut se vaikein ja takkuisin aika, mutta nyt se kaikki on takana.
Juhlimme läheisteni kanssa juhannuksen aikoihin valmistumista täällä meidän omassa rivitaloasunnossa. Vieraita ei ole lopulta kovin paljon tulossa ja he tulevat hieman eri aikoina, joten eiköhän me hyvin tänne mahduta. On ihana vielä kerran juhlia tätä saavutusta ja sitten jatkaa kohti uusia haasteita! ♥jepa
