Välillä sitä miettii rullaako elämä vain paikoillaan ja uskaltaako ryhtyä mihinkään? Tuntuu kuin kaikki päivät olisi samanlaisia, eikä mitään uutta tapahdu. On vain unelmia, mutta ne eivät toteudu. Haaveita, joita ei uskalla edes yrittää saavuttaa. Nuorena olisi mahdollisuus kokea paljon erilaisia asioita, kun ei ole vielä vastuussa muista kuin itsestään. Miksi silti tyytyy siihen tuttuun ja turvalliseen?
Väitän, että jokainen miettii aika ajoin noita asioita, mistä puhuin edellisessä kappaleessa. Ihmisillä on koko ajan tarve suorittaa asioita, eikä koskaan olla tyytyväisiä siihen mitä jo on. Koko ajan pitäisi tapahtua jotakin uutta ja jännittävää, ettei vain kyllästy siihen arkeen.
Oikeasti olen itse sellainen ihminen, että rakastan tätä tuttua ja turvallista menoa. En kaipaa mitään sen kummempaa elämääni ja olen todella tyytyväinen kaikkeen, mitä minulla on. Myönnän, että joskus toivon pienessä mielessäni jotakin yllätystä arkeen, mutta se on aivan normaalia. Joskus sellaisia tuleekin, eikä sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Viimeisimpänä yllättävänä huomionosoituksena on se, että yhtenä päivänä rakkaani odotti minua töistä autoni luona ruusujen kanssa. Voi että, kuinka pienestä saa tämän naisen iloiseksi ja herkistymään.
Kukista puheen ollen...arvatkaas mistä sain tuon yllä olevan ihanan tyttömäisen kimpun?
Usein silloin, kun surkuttelee elämänsä tasaisuutta ja tylsyyttä, pamahtaa oikein kunnolla. Niin kävi tälläkin kertaa. Välillä sitä lähtee mukaan sellaisiin juttuihin, joista ei itsekään ole täysin varma, ja joihin ei usko kykenevänsä. Mahtavaan tilaisuuteen ei vain voi olla tarttumatta, vaan täytyy uskoa ja luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa.
Millään en meinaa pysyä asiassa, joten takaisin kukkakimppuun. Moni jo tietääkin, jotka somessa minua seuraavat, että sain kukat ihanilta työkavereiltani! Minua on lykästänyt oikein toden teolla, sillä saan jatkaa pankissa ainakin vielä vuoden eteenpäin täysipäiväisesti. Toimenkuva vain hieman muuttuu...oikeastaan aikalailla...nyt sukelletaan täysin tuntemattomiin vesiin...
Minusta tulee nimittäin Pohjolan vahinkovakuutusmyyjä! Nyt yhtäkkiä elämässäni kääntyi aivan uusi sivu, eikä enää ole aikaa miettiä, miksi elämä junnaa vain paikoillaan. Nyt on toimittava, eikä perässä meinaa pysyä. Yhtäkkiä minulla onkin opeteltavana kokonaan uusi ala ilman mitään kokemusta. Sen lisäksi pitäisi vielä pusertaa koulun kanssa ja saada opinnäytetyö valmiiksi edes melkein ajallaan. Onneksi tutut työkaverit ja tuttu työympäristö pysyy ennallaan, joka helpottaa paljon. Olen aivan yllättynyt ja innoissani tästä kaikesta edelleen, mutta samalla jännittynyt ja hieman kauhuissani. Syyskuun puolen välin tienoilla alkaa ensimmäiset koulutukset ja siitä kuukauden päästä pitäisi ryhtyä tositoimiin. Onneksi on mahtavat tukijoukot aina rinnalla, jotta tällaisiin hankkeisiin uskaltaa ryhtyä...tarkoituksensa tälläkin!
Eläkää juuri sellaista elämää kuin teistä hyvältä tuntuu. Ei pidä miettiä kaverin, naapurin, sukulaisten elämää, vaan keskittyä juuri siihen, mitä itsellään on ja nauttia siitä. Jos elämästään ei nauti ja siihen kaipaa uutta potkua, silloin on tehtävä jotakin ja uusia sivuja käännettävä. Kuunnelkaa itseänne ja eläkää sen mukaan!
Tällainen avautuminen tällä kertaa, tulipas hyvä olo itselle. Vielä kun itse muistaisi myös noudattaa näitä neuvoja, mutta helppoa se ei ole. Olemmehan ihmisiä, emmekä koneita.
Mukavaa loppuviikkoa teille ihanat! :)
