Jos et halua saada itsellesi tammikuu-masennusta, ei kannata jatkaa tämän postausken lukemista... :D Taas tulee huomattua, että mä olen ehdottomasti kesä- ja syksyihmisiä. Tämä tammikuu ja helmikuu ovat aikas puuduttavia, taas näyttää siltä että äiti ja tytär on veistetty samasta puusta, sillä meitä molempia vaivaa tämä tauti. ;)
Mulla on siis kaikki paremmin kuin hyvin tällä hetkellä, mutta silti ei mahda mitään, että mieli on maassa koko ajan. Mietitäänpäs...mulla on harjoittelu justiin loppunut, sain todella hyvää palautetta ja arviointilomakkeessa kaikki olivat vitosia (paras mahdollinen). Vaikka harjoittelu on loppunut, niin työsopparia jatkettiin koko kevääksi, jotta voin olla opiskeluiden ohella töissä sekä tarvittaessa muhun ollaan yhteydessä. Kuinka mahtavaa! Lisäksi mulla on nyt kuitenkin parin viikon loma, koska halusin niin ja eihän mulle ole ollut lomaa viime vuoden hiihtoloman jälkeen. Tänään sain myös harjoittelun loppuraportin väkerrettyä ja palautettua, joten nyt saan oikeasti vain lomailla, ehkä stressikin katoaa ja alan jopa nauttimaan loppu tammikuusta. Pidän loppuviikon vapaata treeneistäkin, joten olen vain ja teen mitä huvittaa, koska meinasi jo treenaaminenkin ottaa aivan liian koville ja sitä en halua tapahtuvan! Onneksi mulla on maailman paras poikaystävä, joka puhuu mulle järkeä ja on tukena. Lisäksi mulla on tiedossa aivan loistava kämppä kevääksi Seinäjoelta, johon mun ei tartte ruveta raahaamaan mitään huonekaluja yms isoja tavaroita, vaan pelkät omat käyttötavarat! Tällä viikolla olin hierojalla rentoutumassa ja ensi viikolla meen kampaajalle ehostamaan itseäni.
Mun elämässä on tällä hetkellä niin paljon positiivisia asioita, että niitä ajattelemalla pitäisi olla suupielet korvissa koko ajan. Jostain kumman syystä löydän koko ajan asioista ne negatiiviset puolet ja ajattelen kaikki asiat aivan liian synkästi. Syytän tästä vain ja ainoastaan inhottavaa tammikuuta!
Onko täällä ketään muuta, jolla tammikuu painaa niskassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos palautteestasi!