ystävyydestä

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.
Älä kurje perässäni, en ehkä johda.
Kulje rinnallani ja ole ystäväni.
-Alber Camus

Tänä aamuna tuli sellainen fiillis, että haluan kirjoittaa muutaman sanan ystävyydestä. En ole ehkä paras ihminen puhumaan tästä aiheesta, sillä olen itse todella laiska pitämään yhteyttä ystäviini. Mielestäni ystävät ovat kuitenkin tärkeä osa elämää ja on rikkaus omistaa sellaisia.

Koko tämän postauksen idea oikeastaan lähti siitä, kun vietimme hengailuiltaa kahden ystävän kanssa viikonloppuna. Toinen ystävistäni heitti ilmoille ajatuksen, että millaista mahtaisi olla meidän kolmen elämä saman katon alla. Hän tiesi heti, että mä olisin se, joka haluaisi olla välillä rauhassa ja tarvitsisi myös omaa aikaa toisin kuin hän. Oli jotenkin ihana huomata, että hän tuntee minut edelleen noinkin hyvin, vaikka emme ole enää pitäneet yhteyttä kovinkaan paljon. Olimme yläasteiässä kuin paita ja peppu, mutta opiskelujen myötä erkaantuneet ainakin näin 'fyysisesti'. En edes tiedä, miksi tuo jotenkin kolahti muhun noin paljon, vaikkakin siis pelkästään positiivisesti. Ehkä ilahduin siitä, että todelliset ystävät tuntevat mut, vaikka viime näkemisestä olisi kuinka kauan tahansa.

Nuorempana oli tärkeää, että aina oli joku paras kaveri. Oli todella ihmeellistä, jos ei osannut sanoa yhtä ja ainoaa, vaan niitä oli jopa kaksi. Nykyään voin rehellisesti myöntää, että mulla ei ole yhtä ja ainota parasta kaveria. Mulla on ystäviä ja kavereita. Mielestäni näin sen kuuluukin mennä, että on muutama hyvä ystävä ympärillä ja enemmän niitä kavereita ja tuttavia.

Postauksen alussa mainitsin siitä, että olen laiska pitämään yhteyttä ystäviini. Se on kyllä niin totta, kun vaan voi olla. Lähes ikinä mä en ole se, joka ottaa yhteyttä tai ehdottaa tapaamista. Koen tästä välillä todella huonoa omatuntoa, sillä tiedän sen ärsyttävän monia. Onhan se ikävää aina olla se, joka 'joutuu' kyselemään ja ehdottamaan näkemistä, tiedän. Olen vain sen verran yksinäinen sielu, että haluan viettää viikonloput rauhassa ja leväten. Toki on ihanaa nähdä ystäviä ja kun saa aikaseksi lähdettyä, niin ikinä en ole katunut.

Huvittaa myös se, kuinka olen itsekin muuttunut vuosien aikana, vaikkakin myös moni ystävä ja kaveri siinä samalla. En esimerkiksi olisi pari vuotta sitten edes kirjoittanut tällaista tekstiä tai varsinkaan tuota edellistä kappaletta. Olisin pelännyt, kuinka mun ystävät suhtautuu ja alkavatko vain vihata mua. Nykyään tunnen itseni paremmin ja tiedän millainen olen. Uskon myös ystävieni tietävän, ja siksi on turha kaunistella asioita.

Tänään näen lapsuudenystävääni tai paremminkin lapsuuden leikkikaveriani. Leikimme yhdessä ja kävimme toisillamme joskus. Sen jälkeen emme ole pitäneet yhteyttä, vaikkakin saman lukion kävimme. Hän on mua vuotta vanhempi, joten ehkä se on ollut yksi syy erkaantumiseen. Muistan vieläkin niiden kodin ja yhdet hänen synttäreistään. On kyllä ihana mennä syömään ja kaupungille yhdessä ja nähdä kuinka hänkin on muuttunut. 

Haluan kuitenkin kaikkien ystävieni ja kaverieni tietävän, että välitän ja ajattelen usein lämmöllä! :)

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.