"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."
1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5. These lucky bloggers must then be told.
6. There's no tag backs
11 faktaa minusta
mä oon aina ollu hirveen huono päättään asioita ja sen on huomannu varmaan kaikki mun läheiset. mä en osaa edes päättää minkä vaatteen ostasin...sitä pitää kokeilla, peilailla, miettiä, pohtia ja kysyä muiden mielipiteitä ennen kun voin ostaa sen. mulle on melkein kaikki aina ihan sama, mutta se vaan on oikeesti niin.
oon pitäny aina itteeni tosi itsenäisenä ja omatoimisena ihmisenä. kyllähän se osittain pitääkin paikkansa, sillä oon ihan pikkutytöstä asti valinnut ja pukenut omat vaatteeni, huolehtinut läksyistäni, tehnyt kaikki asiat ja päätökset järki kädessä yms. mutta on asioita, jotka mulla on vielä aivan hakoteillä mun itsenäistymisen kanssa. ensinnäkin mä en osaa pestä pyykkiä tai en edes oo innokas oppimaan, en herää aamuisin ellei joku tuu oikeesti repimään sängystä ylös, ruoan teko ilman tarkkoja ohjeita voi tuottaa hankaluuksia...no ehkä mä otan vielä joskus itseäni niskasta kiinni ja musta tulee ihan kelpo aikuinen (ehkä?).
rakastan sisustamista. en pysty 'harrastamaan' sitä niin paljon kuin haluaisin, sillä vain oma huoneeni on inspiraationi käytössä. toki saan vaikuttaa, mitä meille ostetaan muualle kotiin ja äidin kanssa saatetaan yhessä mennä ostoksille. kuitenkin, meilläkin on osittain erilainen maku, eikä kaikki sen jutut miellytä mua. onneksi saan vielä joskus sisustaa oman kämpän niin kuin haluan, vaikka silloin varmasti kukkaro on hidastamassa vauhtia. eihän nyt koko kämppä, katosta lattiaan tarvitse olla omalle tyylille uhrattuna, mutta kunhan se tuntuu omalta.
mulla on ihana perhe. tuun tosi hyvin toimeen kaikkien perheenjäsenieni kanssa, vaikka aina välillä on aikoja ettei toisen naama miellytä. onneksi se on normaalia ja niin tapahtuu joka perheessä. mun lapsuus on ollu turvallinen ja musta on tuntunu siltä, että mua on rakastettu. meillä ei oo koskaan perheessä ollu mitään isompia riitoja, enkä oo ikinä tuntenu oloani 'huonoksi'. ennen mulla oli ihania kavereita, kiva koti ja hyvä koulu. yläasteikäsenä me vaihdettiin maisemia ja muutettiin toiselle paikkakunnalla, sain uusia kavereita, vaihdoin koulua ja elämä muuttui. nyt lukiossa oon tutustunu taas uusiin ihmisiin ja oon saanu palata vanhojen kaverieni joukkoon. aina oon sopeutunut uuteen tilanteeseen ja tuntuu, että kaiken on pitänytkin mennä niin.
uskon jumalaan.
mä en oo kovin kunnianhimonen ihminen. mulle on ollu aina tärkeintä koulussa vaan se, että pääsen kokeista läpi. en oo ikinä mitenkään hirveesti päntännyt mihinkään, varsinkaan mitä vanhemmaks on tullu. sen huomas kyllä yo-kokeisiin valmistautumisesta, koska mihinkään kokeeseen en saanut aikaseksi lukea edes kaikkia kurssikirjoja. sitten sitä ihmettelee, että miks saa niin huonoja numeroita ja stressaa kauheesti edellisiltana, vaikka se olis ihan omasta motivaatiosta kiinni. helpommin sanottu kuin tehty, ainakin mun tapauksessa. muutenkin kaikissa peleissä ja urheilujutuissa mulle tärkeintä ei oo voitto, mutta kunhan en oo viimeinen. :)
mulla on ollu pienenä tosi hyvä itsetunto. en oo ikinä ollu mitenkään sillä asenteella, että 'mä oon paras', mutta oon kuitenkin luottanu omiin kykyihini ja taitoihini sekä ollu aina varma, että saan kavereita yms. kuitenkin yläasteelle mentäessä jotain tapahtu, en tiiä tarkalleen milloin ja mitä, mutta oon huomannu että sen jälkeen oon muuttunu. lukiossa oon taas ehkä saanut itseluottamusta takasin, mutta sitä ennen olin melko epävarmakin itsestäni. aattelin aina ja usein vielä nykyäänkin, että mitä muut musta ajattelee ja että voinkohan mä nyt tehdä tai sanoa näin. haluaisin vieläkin kasvaa siinä asiassa ja ehkä jollain tavalla uskaltaa sanoo mielipiteeni ja kantani vahvemmin, vaikka koen kuitenkin olevani ihan sinut itseni kanssa.
mua ei oo koskaan kiusattu. en nyt meinaa mitään kavereiden heittämää läppää tai sisaruksien tahallista ärsyttämistä, vaan ihan oikeeta kiusaamista. ehkä siihen on syynä se, että tuun melko hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja koen olevani kuitenkin suht.koht normaali (vaikka eihän kukaan nyt voi määritellä, mikä on normaali). mulla on ollu aina kavereita ja kouluun on ollu aina kiva mennä siltä osin, kun tietää, että siellä on hyvä olla. oon pystyny oleen kaikkialla ihan oma itseni, eikä oo tarvinnut esittää mitään muuta.
oon vähän ehkä liian pessimistinen. ajattelen kaikista asioista ensin huonot puolet ja mietin aina, että mitä jos...aina pitää käydä kaikki huonot vaihtoehdot läpi, ennen kun voi harkita asioissa olevan hyviäkin puolia. ihailen ihmisiä, jotka pystyy iloitsemaan heti kaikesta ja pienen vastoinkäymisen jälkeen ajatella heti uuden näkökulman asialle ja ottaa sunnitelman b käyttöön. se riippuu tosin paljolti myös asiasta, miten siihen suhtaudun, mutta yleisesti jonkin ongelman löydän.
en ole kovin spontaani ihminen. tykkään suunnitella menoni ja tapahtumani etukäteen tai ainakin ajankohdan. en kuitenkaan suunnittele elämääni vuosia eteenpäin, vaan pyrin elämään hetkessä. tarkoitan, että jos joku vaikka soittaa, että tänään lähdetään sinne ja sinne, niin mietin kaksi kertaa ennen kuin suostun, joskus jopa kolme. :) tykkään, että elämässä on jonkin sortin rutiinit ja tavat, joista voi joskus poiketa, mutta yhtäkinen muutos saa pääni pyörälle.
olen rakastunut.
riinan kysymykset
1. Miksi aloitit bloggaamisen,mikä siinä on parasta ja mikä inhottavinta ? -innostuin äitini blogin kautta ja halusin ite kokeilla myös. ensin lueskelin muiden ikäisteni blogeja ja poimin sieltä vinkkejä. parasta on se, kun saa kirjottaa johonkin ajatuksiaan ylös muistiin ja tietää, että niihin voi palata myöhemmin ja saada hyvät naurut. inhottavinta on ehkä se, että ei saa kirjotettua mitään pitkään aikaan, vaikka tietää että se ei ehkä haittaa ketään muuta kuin itseään tai jos anonyymit kommentoivat jotain ikävää, onneksi ei ole sattunut omalle kohdalle.
2. Lempi hedelmäsi ja marjasi ? -apua, enhän mä edes tiedä mitkä on hedelmiä ja mitkä marjoja! mutta hedelmistä varmaan mandariini/satsuma, mikä nyt onkaan ja marjoista ehkä vadelma.
3 . Lempivuodenaikasi ja miksi juuri se ? -kesä, koska silloin on synttärini, aurinko paistaa, voi mennä järveen uimaan, on loma, tekemistä enemmän yms.
4. Mitkä ovat paras ja huonoin tapasi ? -paras tapani...eihän mulla ole sellaisia(?). no varmaan luotettavuus, jos sitä voi luokitella tavaksi. mutta osaan pitää salaisuudet ja pyrin olemaan sanojeni mittainen nainen. huonoin tapani on ehdottomasti asioiden unohtelu.
5. Minkä niminen haluaisit olla ? -jenni on ihan jebou tai sitten joku pidempi nimi vois olla kiva.
6. Kengän numerosi ? -38/39
7. Opiskeletko ? -kyllä, lukion viimeistä vuotta käydään (ainakin toivottavasti).
8. Mitä meikkiä ilman et voisi elää ? -kai se on ripsari.
9. Lempi vaatekauppasi ? -mulla ei oo mitään sellasta ykkössuosikkia, mutta veromoda on ihan jees.
10. Jos saisit muutta ihan minne vaan, minne muuttaisit ? -ehkä mä pysyisin ihan suomessa ja johki landelle, sen jälkeen kun on kokeillu kaupunkielämää.
11. Oletko varattu/sinkku ? -varattu.
mun kysymykset
1. Milloin olet oppinut kävelemään?
2. Asutko vanhempiesi kanssa, yksin, sisarustesi, poikaystäväsi vai kenen kanssa?
3. Millainen on unelmiesi koti?
4. Lempikarkki?
5. Lempieläin?
6. Miltä elämäsi näyttää 10 vuoden kuluttua?
7. Mistä olet riippuvainen?
8. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
9. Jos voisit muuttaa jotakin elämästäsi, mikä/mitä se olisi?
10. Haaveammatti?
11. Mikä on tärkeintä elämässä?
En halua haastaa ketään tekemään tätä, koska tiedän sen ahdistavan joitakin ihmisiä. :) Kaikki halukkaat saavat tehdä tämän ja vastailla kysymyksiini...olis tosi kiva, jos vaikka vinkkais mulle siitä kommentoimalla, että tiedän mitä ootte vastaillu. Hyvää yötä!
kuvat täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos palautteestasi!