Mun lähin ruokakauppa täällä Seinäjoella on Siwa. En ikinä tee maanantaisia ruokaostoksia kyseisessä kaupassa, vaan pihinä ihmisenä käyn yleensä S-marketissa ja samalla saan kerrytettyä bonustiliänikin muutamilla senteillä. Mikäs sen hyödyllisempää. Olen kuitenkin tänä syksynä käynyt kerran tuossa lähikaupassa, sillä olin jo edellisenä päivänä syönyt mun makaronijauhelihasoosit ilman ketsuppia, joten enää toista päivää en kyennyt suoritukseen. Muistan, kun mua oikein ärsytti mennä sinne ja maksaa siitä muutama kymmenen senttiä enemmän. Mitä sanoinkaan siitä pihiydestä? No kauppareissu läheiseen Siwaan ei ollut se kuuluisa "ensimmäinen ja viimeinen", nimittäin tänään oli toisen kerran vuoro.
Lue otsikko uudelleen tässä vaiheessa, sillä nyt alkaa osio aiheesta ihmisen mieli on heikko.
Tänään oli treenipäivä tai tarkemmin sanottuna jumppapäivä. Jumppa alkoi 17:10 ja 16:30 aloin nopeasti vaihtamaan treenikuteita päälle, että ehdin vielä kauppaan ennen jumppaa. Mulla oli hirveä suklaahimo ja en vai pystynyt vastustamaan ajatusta suklaalevyn hakemisesta. Lupasin itselleni: "Kunhan menen treenaamaan, niin saan käydä hakemassa levyllisen suklaata." En ole varmaan ikinä saanut niin nopeasti itselleni ryysyjä niskaan ja lähdettyä kämpiltä. Tiedostin myös toisaalta sen, että jos en olisi mennyt ostamaan karkkia ennen treeniä, niin se olisi lähes varmasti jäänyt tekemättä. Todella harvoin edes ajattelen mitään herkkuja treenin jälkeen, sillä on vain niin hyvä fiilis ja ylpeä itsestään, kun on käynyt hikoilemassa ja polttamassa kaloreita. Senpä vuoksi varmistin saavani hiilaripöhöt kroppaani ja kävin ostamassa suklaalevyn etukäteen jo valmiiksi. Eikö olekin sairasta?
Syön arkisin melko puhtaasti, enkä paljoa herkkuja ostele. Muutenkin olen vähentänyt niiden syömistä, mutta heikkouteni on kahvin kastamiseen keksit yms. Viikonloppuna ostimme Pasin kanssa karkkipussin pitkästä aikaa ja söin oikeastaan yksin koko pussin. Siitä lähtien oon syönyt nyt joka päivä jotakin ei sopivaa ja sen huomaa heti, että kroppa huutaa sokeria itselleen. Se on kuin huumetta, jota on todella vaikea vastustaa. Ensimmäiset päivät ilman herkkuja ovat vaikeimpia, mutta niiden jälkeen tilanne helpottaa ja taas ajatuksiin mahtuu muutakin kuin se sokeri.
Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että ei voisi ikinä herkutella, tai että on aivan kamalaa vetäistä suklaalevy huiviin. Tosiasia on, että siihen jää vain helposti koukkuun ja oma mieli menee matalaksi todella nopeasti. Itselläni on tavoitteita; fyysisiä ja henkisiä, eikä niihin pääse suklaata syömällä. En silti halua olla liian ankara itselleni, vaan ostan välillä herkkuja, jos tuntuu siltä. Tänään olin kuitenkin pettynyt itseeni ja huomenna tämä kierre saa luvan loppua.
Valitettavasti ihmisen mieli on heikko myös monelle muulle asialle. Ehkä tämä on vain pieni pahe.
Mukavaa tiistai-iltaa kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos palautteestasi!